1.5.2011

Vappu

Noniin taas on ollut sen verran kiireisiä päiviä, etten ole ehtinyt postailemaan kovin usein. Aloitetaan vaikka perjantaista. Aamulla menin lähikauppaamme ostamaan banaaneja. Ihan yllättäen kaupan myymäläpäällikkö tai muu vastaava kysyi tulisinko töihin heille pariksi viikoksi kesällä. Olin tietenkin todella innoissani, koska en ollut saanut vielä muuta työpaikkaa.

Illemmalla ajoimme Noran kanssa mopoilla Idalle (joku anonyymihan oli bongannutkin meidät ajelemassa ;p), tarkoituksena grillata ulkona. Kaasupullo oli kuitenkin tyhjä, joten grillaukset sai tälläkertaa jäädä.

Vaahtokarkit jäi grillaamatta :(

Idan yo-juhlat-juuh
Kun tulin kotiin, sähköpostistani löytyi odottamaton yllätys. Olin saanut myös Jukuparkista kesätöitä!! Olin jo luovuttanut sen suhteen, koska kaikille kavereilleni oltiin ilmoitettu töistä jo pari viikkoa sitten, mutta kuinkas kävikään! Vaikka olisikin ollut kiva mennä tuohon kauppaan töihin tien toiselle puolelle, niin työn kesto ratkaisee. Jukuparkissa olen luultavasti koko kesän, kauppaduuni olisi ollut vain pari viikkoa.

Lauantai alkoi 'pumpilla' (Elixian Power-tunnilla) ja siihen päälle vielä kevyt vajaan tunnin lenkki, uusilla lenkkitossuillani.
Uudet juoksukengät :)
Naama ei ollutkaan enää esittelykelpoinen urheilusuoritusten jälkeen, siksi rajaus :p Etenkin nyt kun koivujen ja muiden puiden kukintokausi on alkanut, silmäni muurautuivat allergiasta umpeen lenkillä niin että näytin varmaan itkeneeni kolme vuorokautta putkeen. Toivottavasti tuttuja ei tullut vastaan!


 Illalla menimme Henkalle vapunviettoon ja sieltä perus vartiovuorelle pyörimään.

Tyttöset ja iloinen mieli

Otto ei sitten ollutkaan ihan yhtä iloisella päällä

Kun pääsin kotiin aloin etsiä ala-aulassa avaimiani, jotta pääsisin kuivaushuoneeseen lämmittelemään hetkeksi :D. Avaimiapa ei löytynyt ja ajattelin, että ne ovat kassini pohjalla ja tyhjensin kassin sisällön ylhäälle päästyäni kotiovemme eteen. Avaimen avainta ei löytynyt ja pimpotin ovikelloa toivoen, että joku olisi kotona. Siinä vartin verran pimpoteltuani kelloa aamuyöllä (olkaa hyvä naapurit) totesin, ettei siellä tosiaan ole ketään. Saisin viettää yöni joko suhteellisen lämpimässä rappukäytävässä,uskaltautua hyytävään yöhön taas niin lämpimin vaattein varustautuneena etsimään toista yöpaikkaa tai yrittää saada ovi auki väkivalloin. Valitsin jälkimmäisen.

Yritin hiuspinnin, piikkikamman ja muutaman muun soveltuvan välineen kanssa tiirikoida lukkoa auki. Täysin turhaan! :D Lukko pysyi kiinni. Sitten keksin työntää sateenvarjoni postiluukusta jos saisin sen aukaistua sisäpuolella, että kahva aukeaisi. Sateenvarjo juuttui postilaatikkoon. 

No, eräs kaverini hieman vastahakoisesti alkoi lämmetä idealle, että tuo minulle jotain putkentapaisia välineitä, joilla oven saisi auki. Yli tunnin odoteltuani käytävässä, kuulin hissin äänen. Tunnistan aina, kun se tulee omaan kerrokseemme. Iskähän se sieltä tulee ja katsoo ovenavausyrityksiäni huvittuneena ja kysyy kuinka kauan olen ollut käytävässä. Olin varma, ettei isäni ollut tulossa yöksi kotiin. Onneksi hän tuli kuitenkin ja pääsin omaan lämpimään sänkyyni nukkumaan! Kaverini ei tarvinnutkaan lähteä (hänen onnekseen) ajamaan yöllä pelastaakseen minut. Ehdin jo pelästyä olivatko avaimeni kadonneet vartiovuorelle. Ne odottivatkin minua eteisen pöydällä. :D




Tänään Meikku ja Toni tulivat käymään meillä ja käytiin ostamassa jätskiä Lauran kioskilta. Rohkenin maistaa ensimmäistä kertaa popcornjäätelöä. Se oli ihan älyttömän hyvää! Kannattaa ehdottomasti testata! Illemmalla nähtiin Rosan ja Vilman kanssa kaupungilla ruokailun merkeissä tietenkin. Tällä kertaa paikkana Red Hot Chilis ja aivan hervottoman kokoiset ruoka-annokset!


Vilma ja Rosa, sekä vähän ruokaa
Yksi asia on kuitenkin selvä. Eräs ihminen, joka joskus kuului elämääni käyttäytyy niin sekopäisesti että yrittää mustamaalata minua useille kavereilleni ja avautuu heille sellaisista asioista, jotka ei todellakaan kuulu muille. En ymmärrä eikö hänellä ole omia kavereita, vai miksi minun kavereitani vaivataan turhilla jutuilla!? Joistain sitten tulee niin lapsellisia, eivätkä he osaa purkaa pahaa oloaan oikealla tavalla. Minä aloitin urheilulla ja edelleen se on erittäin voimaa antavaa, vaikkei olekaan enää pahaa oloa, jota olisi tarvis purkaa johonkin. 
Suosittelen sitä kaikille, ketkä käsittelevät jotain surua,murhetta, vihaa tai mitä ikinä. Toiseen ihmiseen pahan olon purkaminen on väärin, eikä kukaan voita siinä mitään! 


Nyt alkaa uni tulla silmään, yöunet jääneet taas aika vähäiselle viikonloppuna. Onneksi olin kerrankin reipas ja tein eilen pari rästissä ollutta esseetä, joten ei tarvi tässä migreenissä enää alkaa vääntämään niitä. Minulla oli hauska viikonloppu ja vappu. Toivottavasti teilläkin oli! :) Hyvät yöt kaikille!
T. Sara

4 kommenttia:

  1. Kivat annokset! :))) Vilma ja Rosa niin suloisia <3 JA oot niin söpö :-----)))))<3 hihih

    VastaaPoista
  2. haha hauska tapaturma mut onneks pääsit kotiin yöllä kuitenkin :D kuka kaveri sulle olis niin kultanen ollu et olis tuonut metallitankoja sun muita oven murtamiseen varten :D ? tykkään blogistas muutenkin, jatka samaan malliin:) missä käyt jumppailemassa, sanoit aikasemmissa postauksissa että oot koukussa pumppiin, tiiätkö missä turussa olisi hauskoja jumpanvetäjiä les mills jumppia varten :) ?

    VastaaPoista
  3. meikku:eiks ooki aika jäätävät :D haha ja kiitti <3
    anonyymi: kiva että tykkäät:) ja käyn tällä hetkellä elixiassa, mutta myös gym 2000. gymi käyttää les mills tunteja ja siellä on ihan parhaat ohjaajat!

    VastaaPoista
  4. Vai oot kaverille soitellu ; >

    VastaaPoista