10.7.2012

Kymmenen kirosanaa

Nyt on maailman suurin vitutus päällä ja ehkä hieman huono hetki kirjottaa blogia, sillä tää postaus ei tule sisältämään tekstiä siitä kuinka superkivaa mun elämä on, vaan päinvastoin.
Mun synttäriaamu alkoi kyllä oikein mukavasti, Leon sänkyyn tarjoiltulla aamiaisella. Sen jälkeen kuitenkin mun synttärifiilis alkoikin aika vikkelään kadota.

Loukkasin mun käden eilen töissä aika pahasti, kun sellasen maitokaapin tukipilari meni rikki ja siinä olevat isot ruuvit iskeyty kauheella voimalla mun hauiksesta läpi. Verta valu ihan törkeesti ja siitä oli lähdettävä äkkiä Pulssiin paikattavaks ja kaikenmaailman pistoksille. Noh, yön nukuin tietenkin todella huonosti, koska tää käsi vaivas pahasti ja muutenkin mun asunto on näin kesähelteillä pieni hikinen sauna.

Seuraavaks raahauduin apteekkiin ostamaan kaiken maailman sitomistarvikkeita tätä kättä varten ja huonosti nukuttujen yöunien jälkeen vihastuin entisestään kun mun auto alko temppuilemaan. Tän ärtymyksen päälle vielä huutoriita puhelimessa vaarin kanssa ja superhyvä synttärifiilis taattu. Kakkutarjoilut iskän luona oli kuitenkin tosi hyvät ja lahjoja avatessa hetken sitä taas jaksoi hymyillä. Leo lähti kotiin, koska ei halunut viettää mun kanssa synttäreitä ja soiteltuani lähes kaikki kaverit läpi totesin, että nää synttärit taidetaan viettää ihan ypöyksin.

Sain kuitenkin ängettyä itseni illemmalla Leon ja sen koirien kanssa iltalenkille ja hukkasin mun autonavaimen metsään. Kissojen ja koirien kanssa sitä jonkun aikaa metsästettyä se onneksi kuitenkin löytyi ja pääsin huutojen saattelemana lähtemään kotia kohti. Tiesin, ettei tankissani ollut hirveästi bensaa ja varauduin auton sammuvan ennen ensimmäistä huoltista. Näin synttärin kunniaksi tietystikin niin tapahtui 300 metriä ennen bensa-asemaa. Jotenkin ihmeen kaupalla sain autoni liu'utettua kytkin pohjassa nuoria miehiä täynnä olevan ABC:n sisääntulokaistalle ja siihen se auto sitten simahtikin. Ratti jumittui totaalisesti, kaikki mahdolliset merkkivalot syttyivät palamaan, auto ei liikkunut mihinkään ja siinä sitten itkua lähes pusertaen koitin saada jotain järkevää suunnitelmaa koottua kaikkien sekavien ajatusteni joukosta.

Hirveän työn ja tuskailun jälkeen onnistun saamaan autoni bensaletkulle ja seuraava ongelma ilmenee kortinlukulaitteessa. Laite ei suostunut lukemaan mun pankkikorttia millään ja tankkasin sitten jollain S-etukortilla, jonka tilillä on vain jotain mitättömiä bonuksia. Nyt on auto vihdoin ja viimein parkissa ja taidan siirtyä ekologisemman kulkuneuvon, polkupyörän käyttöön. Kun kerta tosta mun rotiskosta ei oo koitunu viimeaikoina muuta kuin ongelmia.

Viikonloppu oli kuitenkin tosi kiva vaikka missasinkin Ruissin. Käytiin iskän ja Leon kanssa serkkuni rippijuhlissa Loviisassa.

Älkää siellä kuitenkaan ottako hernettä nenäänne, ei nää mun valitukset ole mikään maailmanloppu. Toisilla on suurempiakin ongelmia mutta just nyt kiehuttaa vaan tää, kun kaikki pienet vastoinkäymiset kasaantui samalle päivälle. Loppuviikosta tulee varmasti parempi ja perjantaina juhlistetaan sitten kavereiden kanssa ihan kunnolla mun synttäreitä!



Upea serkkuni :)
Juhlissa eräs vieras kysyi että onko meitä koskaan luultu siskoksiksi. Voitte vaan arvata vastauksen. Ei koskaan ;D.

God natt!
Sara

2 kommenttia: